AV-arkin ja Cinema Orionin Taidetta taiteen vuoksi -näytössarjan seuraava näytös esitetään 21.2. klo 17 Cinema Orionissa. Kevään 2023 teema on ”Fantasioita tutkimassa”. Helmikuun näytös ”Fantastisia kohtaamisia” voi lähettää katsojan vapauttavalle matkalle, joka saa heidän kyseenalaistamaan havaintoaan. Näytös tarjoaa pääsyn mielikuvituksellisiin sisäisiin maailmoihin, joiden illusoriset heijastukset keinuvat valkokankaalla.
**Scroll down for info in English**
Näytös alkaa Ana Gutieszan ääniperformanssilla, jonka visuaalisesta osuudesta vastaa VJ J. Culebro. Shachindra Dassin Menossa jonnekin? (2012) vie meidät vilkkaalle sillalle. Anya Tsyrlinan ja Sid Iandovkan horizōn (2019) sekä Christopher Harrisin Halimuhfack (2016) kysyvät, miten kohdata arkistoaines. Ana Vazin Pseudosphynx (2020) ja Minna-Kaisa Kallisen Kutsun niitä kuultoimukkaiksi (2021) esittelevät lumoavia luontokappaleita – todellisia tai kuvitteellisia. Mutta mitä kohtaa yksinäinen aasi Farhad Kalantaryn teoksessa Standing Still (2019)?
Taidetta taiteen vuoksi tuo yhteen taiteilijain liikkuvaa kuvaa, mediataidetta ja kokeellista elokuvaa niin Suomesta kuin ympäri maailmaa, uutuuksia ja klassikoita. Näytössarjaa ovat tukeneet Koneen säätiö, Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Helsingin kaupunki. Sarjan kuratoinnista vastaa työryhmä, johon kuuluvat Diego Ginartes, Sepideh Rahaa, Tytti Rantanen ja Azar Saiyar. Seuraavat Taidetta taiteen vuoksi -näytökset esitetään 4.4. ja 16.5.2023. Näytöksiin on vapaa pääsy – lunasta ilmainen lippusi Cinema Orionin verkkokaupasta!
Näytöksessä esitetään seuraavat teokset:
Ana Gutieszca: Sound performance (live, 25:00)
Shachindra Dass: Menossa jonnekin? (FI, IN 2012, 04:33, ei dialogia)
Anya Tsyrlina & Sid Iandovka: horizōn (CH, 2019, 07:00, ei dialogia)
Christopher Harris: Halimuhfack (US, 2016, 04:00, englanti)
Ana Vaz: Pseudosphynx (BR, 2020, 08:00, portugali)
Minna-Kaisa Kallinen: Kutsun niitä kuultoimukkaiksi (FI, 2021, 22:48, suomi)
Farhad Kalantary: Standing still (NO, 2019, 04:40, no dialogue)
Teostiedot:
Ana Gutieszca: Sound performance with visuals (20min)
Ana Gutieszca on särkyneillä äänillä ja grafiittimaailmoilla operoiva keksijä: häntä kiehtoo piirtämisen muuntuminen ääneksi ja grafiitin käyttö äänten tuottamisen työkaluna. Hänen musiikkinsa on karua kuin autiomaa, siinä yhdistyy itse tehtyjen nauhojen hypnoottinen noise rumpukoneiden risaan teknobiittiin.
Shachindra Dass: Menossa jonnekin? (FI, IN 2012, 04:33, ei dialogia)
Sillalle voi mennä vain edestä tai takaa. On kiehtova kokemus tarkastella intialaisen maalaissillan kaksisuuntaista yksinkertaisuutta.
Anya Tsyrlina & Sid Iandovka: horizōn (CH, 2019, 07:00, ei dialogia)
Vähäpätöinen satunnainen 70-luvun uutisfilmi taiteilijoiden kotipitäjästä Siperiasta tarjoaa lähtökohdan esittävien ja kerronnallisten tekniikoiden sinnikkäälle etsinnälle. Horizōn ei missään vaiheessa sorru ”tarinaksi” tai abstraktioksi, vaan mitätöi analogisen ja digitaalisen, pinnan ja viittauskohteen, aistimuksen ja kokemuksen, nykyisyyden ja menneen välisen suhteen.
Christopher Harris: Halimuhfack (US, 2016, 04:00, englanti)
Esiintyjä huulisynkkaa arkistonauhaa, jolla kuulemme kirjailija ja antropologi Zora Neale Hurstonin kertovan Floridan afroamerikkalaisten kansanlaulujen dokumentoimismenetelmistään.
Ana Vaz: Pseudosphynx (BR, 2020, 08:00, portugali)
Pseudosfinksi on tieteellinen nimitys tuliperhostoukille, joista pian tulee perhosia, tai kuten niitä yleisesti (ja lupaavasti) kutsutaan: noitia. Pseudosfinksi on samaan aikaan sfinksi, epäinhimillinen ktooninen huiputtava ja loitsiva hirviö; ja pseudo, keinotekoinen, vilpillinen, petollinen, epätodellinen, illusionistinen, mimeettinen. Pseudosfinksi pitää merkityksensä verhottuna kuin salaisuuden, jota varjelevat he, joiden verkkokalvoon on tallentunut haptinen vaikutelma hyönteisen kamppailusta.
Minna-Kaisa Kallinen: Kutsun niitä kuultoimukkaiksi (FI, 2021, 22:48, suomi)
Kutsun niitä kuultoimukkaiksi vie katsojan keskelle uimarin ja merestä löytyvän tuntemattoman eliön ihmeellistä kohtaamista. Aluksi uimari on kauhuissaan, mutta pian hän myös haltioituu löydöksestään ja hyvin nopeassa ajassa eliöt valtaavat kaiken hänen aikansa. Uimarin loputon tiedonjano vie hänet yhä syvemmälle eliöiden maailmaan. Kutsun niitä kuultoimukkaiksi pohtii ihmisen luontosuhdetta, ennakkoluuloja ja pelkoja sekä halua ymmärtää jotain itselle vierasta.
Farhad Kalantary: Standing still (NO, 2019, 04:40, no dialogue)
Kuivassa ja autiossa maisemassa harmaa aasi pysyy aloillaan. Eläin on liikkumaton, mutta sen uteliaat korvat kuvaavat kuuntelemisen aktia. Mitä se kuuntelee? Mitkä ovat äänen mahdollisuudet?
***
Art for Art’s Sake / Exploring Fantasies / Fantastic Encounters
The subject for February 2023, Fantastic Encounters may rock the viewer in a redeeming journey, questioning their own perception once confronted with widely evocative live performance and imagery. The screening will grant us access to highly imaginative inner worlds where the magnetic reverberations of the illusory will rock on the screen.
Ana Gutieszca: Sound performance with visuals (20min)
Ana Gutieszca is an inventor of broken noises and graphite universes: she is fascinated by the transformation of drawing into sound and using graphite as a tool for sound making.
Her music is rough as the desert, combining hypnotic brain-melting noise from self-made analogs and blistering broken techno beats from drum machines.
Shachindra Dass: Going somewhere? (FI, IN 2012, 04:33, no dialogue)
A bridge has only two ways to go. Back and forth. Watching the bidirectional simplicity of a rural Indian bridge is an intriguing experience.
Anya Tsyrlina & Sid Iandovka: horizōn (CH, 2019, 07:00, no dialogue)
An unremarkable random 70’s newsreel from the artists’ hometown in the soviet Siberia forms the substrate for a relentless exploration of the representational and narratological technics: without ever collapsing into a ‘story’ or abstraction, horizōn recants the relationship between analog and digital, surface and reference, sense and experience, past and present.
Christopher Harris: Halimuhfack (US, 2016, 04:00, English)
A performer lip-syncs to archival audio featuring the voice of author and anthropologist Zora Neale Hurston as she describes her method of documenting African American folk songs in Florida.
Ana Vaz: Pseudosphynx (BR, 2020, 08:00, Portuguese)
Pseudosphinx is the scientific name of the fire-caterpillars soon to become butterfies, or as they’re commonly (and auspiciously) called: witches. Pseudosphinx is at the same time sphinx, meaning inhuman chtonic monstrosity that spells charades; and pseudo, as in artificial, insincere, deceptive, unreal, illusive, mimetic. Pseudosphynx keeps its meaning veiled, like a secret kept by those who save in their retinas the haptic impression of its fight.
Minna-Kaisa Kallinen: I Call Them Glowsuckers (FI, 2021, 22:48, Finnish)
I Call Them Glowsuckers lets the viewer experience the extraordinary encounter of a swimmer and an unknown sea creature. At first the swimmer is horrified, but soon also enchanted by her discovery. In a short period of time the creatures take over her daily life, as her endless curiosity brings her ever deeper into their world. I Call Them Glowsuckers is a meditation on the human-nature relationship, prejudices and fears as well as the urge to understand something foreign.
Farhad Kalantary: Standing still (NO, 2019, 04:40, no dialogue)
In a dry and deserted landscape a gray donkey is Standing Still. The animal is motionless but his curious ears portray the act of listening. What is he listening to? What are the possibilities of sound?
